Heikki Arvola
Rauhan Side (Läpi kaupunkeja ja kyliä) 3/2001

Honkilahti

Kirkkoherra Wilhelm Mandellöf Säkylän seudun lestadiolainen julistaja 1800-luvun lopulla

Wilhelm Adrian Mandellöf syntyi 31.1.1848 Kankaanpäässä papin poikana. Hän tuli ylioppilaaksi 1867 ja vihittiin papiksi Kuopiossa 25.2.1873. Hän toimi aluksi Palta- rnossa apupappina kaksi vuotta. Paltamossa oli lestadiolainen heräys jo päässyt alkuun. Mandellöf joutui syvään hengelliseen herätykseen. Synninhädässään hän otti vastaan yksityisen synninpäästön ja pääsi rauhaan Jumalan kanssa uskon kautta Jeesukseen.
  Mandellöf oli ylimääräisenä pap- pina Lappajärvellä 1875-1876. Hän tuli pian tunnetuksi Turun arkkihiippakunnan ainoana lestadiolais- pappina. Ahvenanmaan Kökarissa ja Sottungassa, minne hänet varovaisuuden vuoksi 1877 siirrettiin, ei hänen toiminnastaan syntynyt mitään lestadiolaista ryhmää. Sen sijaan Mandellöfillä oli viiden vuoden eristysaikanaan tilaisuus perehtyä mm. Lutherin kirjoituksiin. Vuonna 1882 Mandellöf tuli Säky- län kirkkoherraksi. Vaikutettuaan Säkylässä 17 vuotta hän muutti Ame- rikkaan lokakuussa 1899 ja toimi siellä Amerikan suomalaisen Kansalliskirkkokunnan pappina ja esimiehenä. Toukokuussa 1905 hän palasi Suomeen Luodon (Larsmon) seurakunnan papiksi ja siirtyi 1906 Honkilahdelle papiksi. Vuosina 1909-1916 hän toimi Asikkalan kirkkoherrana, jolloin hän usein pyysi Ruusulan pitämään Asikkalan kirkon jumalanpalveluksessa saarnan.
  W. A. Mandellöf kuoli Helsingin Diakonissalaitoksella 13.1.1916.

Linkit:

Esikoislestadiolaisuus

Eri paikkakuntien lestadiolaisuuteen liittyviä artikkeleita:

Alajärvi-Jämsä

Kajaani - Pyhäntä

Raahe-Äänekoski

.Honkilahti sijaitsee Etelä-Satakunnassa Pyhäjärven länsipuolella. Se on kuulunut Kiukaisten tavoin Euran suurpitäjään. Välillä Honkilahti oli itsenäinen kunta, mutta se liitettiin vuonna 1970 takaisin Euran kuntaan. Honkilahden seurakunta on kuitenkin säilynyt itsenäisenä vuodesta 1904 lähtien. Näillä seuduilla vaikutti 1800-luvun alussa voimakkaana rukoilevaisuus. Kuuluisa saarnaaja seppä Juho Uusikartano asui Honkilahden Auvaisten kylässä. Hän johti ns. hyppyherätystä. Vastustajat kutsuivat häntä Auvaisten paaviksi.
  Honkilahden ensimmäinen lestadiolaiskristitty oli Jaakkolan tytär Anni (1864-1945). Usko oli kirkastunut hänelle naapuripitäjän Säkylän kirkkoherran Wilhelm Adrian Mandellöfin (1948-1916) saarnasta. Anni oli Honkilahden kätilö, eikä hän pitänyt kynttiläänsä vakan alla, vaan alkoi puhua parannuksen tarpeellisuudesta kanssaihmisille. Pian alettiin pitää seuroja Jaakkolan talossa, ja lestadiolaiskristittyjen luku alkoi kasvaa.
  Porista oli 1880-luvun alussa muuttanut lestadiolainen perhe Euran Naarjoen kylään, ja sinne muodostui pieni uskovaisten joukko. Eräs kylän uskovista kirjoittaa vuonna 1887 Kristillisessä Kuukausilehdessä: "Täällä on käynyt karitsan emännän puhemiehiä, ja on ollut hauskaa kuulla uusilla kielillä todistettavan Jumalan ihmeellisistä teistä ihmissielujen autuudeksi". Hän kuvailee tällä tavoin kylässä käyneitä saarnaajia ja mainitsee, että Juho Kullas on ollut hänelle kaikkein rakkain.
  W. A. Mandellöf kirjoitti Sanomia Siionista-lehdessä, että Säkylässä oli samoihin aikoihin noin 70 aikuista ihmistä uskomassa. Mandellöf oli voimakas sananjulistaja. Hänen ollessaan Säkylässä 1882- 1899 lestadiolainen kristillisyys levisi Honkilahden lisäksi Kokemäelle ja Pöytyälle, josta edelleen Karinaisiin. Säkylästä ja Naarjoelta on lestadiolaisherätys loppunut ilmeisesti 1900-luvun alkuvuosina.
  Anni Jaakkola solmi avioliiton värjäri Frans Robert Syrenin ( 1854-1916) kanssa. Syren oli niiltä seuduilta kotoisin ollut leskimies. Hän oli asunut joitakin aikoja Kristiinankaupungissaja Teuvalla ja saanut siellä kristillisyyden. Frans ja Anni Syren viljelivät Jaakkolan taloa ja olivat keskeisesti mukana kristillisyyden työssä seuratalon isäntäväkenä.
  Alkuaikojen kristittyjä muisteltiin olleen Juho Toivonen, Joel Kantonen, vanhempi Matti Arvola ja Vilhelm Syren sekä heidän puolisonsa, ja Matilda Aro, Loviisa Anttila, Maria Ketonen sekä Gröndahlit, jotka muuttivat sittemmin Tampereelle. Honkilahden kirkonkylässä olivat uskomassa Kylänpää vai- moineen, Leena Lahti, Maijastiina Sillantausta, Salmisen ja Suomisen emännät sekä hieman myöhemmin Fredrika Kajander.
  Honkilahden suntiokin oli alkanut käydä seurakokouksissa, mutta se oli katsottu sopimattomaksi, ja hänet oli erotettu tehtävästään. Muuta suurempaa vastustusta ei liene ollut. Saarnaaja Juho Kullas oli tosin kerran Naarjoen kylässä viety väkivalloin saarnapaikalta ja kuljetettu kymmenen kilometrin päähän. Tapauksesta on kerrottu Kristilli- sessä Kuukausilehdessä vuonna 1886.
  Seudulla kävivät alkuaikoina saarnaamassa Juho Kullaksen lisäksi mm. Antti Isotalo ja Juho Toppi Porin seudulta, Iisakki Rantanen Turusta ja Juho Hautala (Siiro) Nivalasta. Isompia seuroja pidettiin alkuaikoina Jaakkolan lisäksi Vilhelm Syrenillä, Matti Arvolassa sekä Karenilla, joka oli muuttanut Eurajoelta vuonna 1895. Pyhäseuroja järjestivät kaikki vuorollaan kodeissaan. Juho Toivonen, Joel Kantonen ja Kylänpää lukivat pyhäseuroissa Lutherin ja Laestadiuksen saarnoja. Juho Toivonen luki rukoukset vanhasta virsikirjasta.

Vuosisadan vaihteessa hajaannus hiljensi seurahartautta myös Honkilahdessa. Anni ja Frans Syren muuttivat Kokemäelle ja myöhemmin Teuvalle.
  Kun RuotsinLapin saarnaajat olivat vuonna 1903 Porissa ja vuonna 1905 Tampereella, menivät honkilahtelaisetkin heitä kuuntelemaan. Tampereen seurojen aikana alkoi rautatieläisten lakko. Niinpä oli palattava jalkapatikassa yli sadan kilometrin matka Honkilahdelle. Paluumatka oli ollut kuitenkin hauskakin; olihan saatu kuulla kallista Jumalan sanaa. Välillä olivat jotkut ystävälliset hevosmiehet antaneet vähäksi matkaa kyydinkin. Mukana oli mm. nuorempi Matti Arvola (1887-1957) 18-vuotiaana nuorukaisena.
  W. A. Mandellöf oli Honkilahdella pappina 1906-1909, mutta hän ei enää tällöin osallistunut seurojen pitoon. Lähetysmiehet alkoivat käydä Honkilahdella vuonna 1905, ensimmäisten joukossa Kolehmainen, Ruusula ja Evald Rantanen. Kun omaa saarnaajaa ei ollut, pyydettiin lähetysmiesten käyntien välillä saarnaajia muualta. Usein kävivät Oskari Ryytsä Porista sekä Frans Hohkanenja Anselm Salminen Kokemäeltä. Saarnaajat tulivat Honkilahdelle 1930-luvulle asti Porin suunnalta ja sen jälkeen tie- yhteyksien muututtua Turun suunnasta. Turusta kävivät usein Eino Nousiainen ja Janne Karisto; Hei- kinsuolta kävivät Urho ja Kalle Toivonen sekä Kalle Luoma, joka oli jo vuosikymmeniä käynyt Honkilahdella lähetysmiehenä.
  1930-luku oli Honkilahdella hartauden aikaa. Mäkelän veljekset olivat tehneet parannuksen, ja sen jälkeen monet muut. Yrjö Mäkelä ( 1899-1987) oli hyvin ahkera puhumaan kylän ihmisille. Hänen kotinsa Aulenin torppa oli usein seurapaikkana siihen asti, kun Mäkelät muuttivat Mikkeliin vuonna 1937. Muita seurapaikkoja olivat Tammisto, Arvola, Hytönen ja Mikkola sekä myöhemmin Karesto ja Kruusi.
   Majamaan talossa Laitilan ja Hinnerjoen rajamailla pidettiin säännöllisesti seuroja vuosikymmeniä. Majamaan isäntäväkenä olivat ensin Oskari ja Amanda Raittinen, ja heidän jälkeensä Viljo ja Alli Tammisto. Pyhäseuroja pidettiin joka sunnuntai. Frans Tammisto aloitti virret ja piti rukoukset. Matti Arvola ja myöhemmin Kalle Tammisto luki saarnan. Kerran sodan aikana sattui, että miesväki oli poissa. Seurat kuitenkin pidettiin: Aura Tammisto toimi lukkarina ja Maija Kuusela luki saarnan.
   Muista kilvoittelijoista on jäänyt muistoon Amanda Uusitalo (1880-1976), joka oli muuttanut miehensä kanssa Kokemäeltä 1930-1uvun alussa. Manta oli kylän ompelija, eikä yksikään asiakas jäänyt parannukseen kehottamatta. Mantan mökki oli huonokuntoinen, talvisin kylmäkin. Mantan mökissä oli usein pyhäseurat, ja hän kiitti niissä yletyin käsin Jumalaa. Erityisesti on jäänyt mieleen hänen laulunsa: "Siionin tytär kerran saa asua majassa paremmas."
   Manta muisteli Vapaussodan aikaista tapausta, kun Kokemäki oli vielä punaisten hallussa. Seuroja pidettiin eräässä pirtissä. Punakaartin vartiomies oli pirtin ovella vartioimassa, ettei mitään poliittista kiihotusta esiintyisi. Ville Nieminen oli lähetysmiehistä saarnavuorossa. Manta oli virren aikana katsellut Niemistä ja ajatellut, että tuo mies on ihan kuin Herran Sebaotin enkeli. Virren loputtua Nieminen aloitti saarnansa sanoilla: "Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijas, Herra Sebaot". Manta tuli heti liikutuksiin, löi käsiään yhteen ja kiitti Jumalaa. Punakaartin mies livahti äkkiä pihalle ja sanoi siellä, ettei hän ole koskaan ennen ämmää pelännyt.
  Mainittakoon myös karski vapaussoturi, Tampereen taisteluissa vaikeasti haavoittunut luutnantti Niilo Koskinen (1898-1951), jonka molemmat jalat olivat poikki ja toinen käsi halvaantunut. Näin hän oli täysin muiden autettavissa. Hän oli hoidettavana uskovaisessa kodissa Mikkolassa ja hän oli herän- neellä tunnolla. Keväällä 1947 lähetysmies Antti Tolvanen puhutteli Niiloa, ja hänelle jäi siitä lämmin muisto. Kun Niilo kuuli, että syksyllä tulee taas Tolvanen, hän sanoi: "Tolvanen tulee taas, ja mi- nustakin tehdään taivaan poika." Saarnaajat Joonas Rustholkarhu ja Antti Tolvanen puhuttelivat syksyllä Niiloa, ja hän rukoili anteeksi. Pian sen jälkeen Niilo alkoi epäillä, kuinka asiat oikein ovat. Hän rukoili, että Jumala osoittaisi tämän asian hänelle siten, että lintu lentäisi hänen huoneensa ikkunalle. Juuri silloin ikkunaan ilmestyi hetkeksi oikea käsi, jossa oli keskellä naulanreikä. Tästä tuli ihmeellinen vakuutus suurelle syntiselle, muisteli Niilo jälkeenpäin liikuttuneena ja kehotti muitakin tekemään parannuksen. Onnellisesti pääsi tämäkin paljon kärsinyt soturi ikuiseen rauhan maahan.
  Honkilahdelle saatiin omat saarnaajat vasta vuonna 1951, kun Leo Toivonen (1923-1996) ja Kalle Tammisto ( 1907-1974 ) kehotettiin tähän tehtävään. Kun Leo Toivonen muutti perheineen Auraan ja Kalle Tammisto kuoli, jäätiin taas ilman saarnaajaa. Arvo Arvola luki sitten yleensä pyhäseuroissa saarnat. Matti Aaltosen tulo Euran kappalaiseksi vuonna 1985 oli suuri ilo honkilahtelaisille, saatiinhan taas saarnaaja. Aaltoset muuttivat vuonna 1997 Heikinsuolle, mutta nyt Honkilahdelle jäi nuorempia työntekijöitä jatkamaan työtä. Honkilahdella ei ole koskaan ollut suurta kristittyjen joukkoa: 1950-luvulla oli eniten, ehkä lähes 100. Isommat seurat on pidetty seurakuntakodissa vuodesta 1988 lähtien.
  Suokoon Jumala siunauksensa työlleen Honkilahdellakin, missä hän on pitkälti yli 100 vuoden ajan etsinyt eksyneitä ja kadonneita lampaita. Saakoon hän vieläkin johdattaa niitä turvapaikkaan oikeaan lammashuoneeseen. Johtakoon Jumala kaidan tien kulkijoita, joista monet ovat seudun ensimmäisten uskovaisten jälkeläisiä viidennessä ja kuudennessa sukupolvessa. Näin ovat toteutuneet hengellisen laulun sanat: "lasten lapsille, liittohon luottaville, käypi Herramme vanhurskaus."