|
|
Guayaqilin kostean lämmin ilma
tervehti meitä kävellessämme lentokoneen rappuja alas. Olimme innostuneita
mennessämme Ecuadorin tullin läpi. Oli
vaikea uskoa, että olimme viimein saapuneet. Gladys ja Maria Hernandez toivottivat
meidät tervetulleiksi kotiinsa. Seuraavat kaksi päivää kului Guayaqilissa
seurojen pidossa. Tapasimme monia ystävällisiä ihmisiä ja suloisia lapsia,
jotka halasivat ja ympäröivät meidät. Kuulijat seurasivat puhetta
espanjankieliset Raamatut käsissään. Heillä oli suuri halu kuulla Jumalan sanaa
ja ymmärtää elävä usko paremmin.
Jatkoimme
matkaa kohti Riobambaa. Pysähdyimme silloin
tällöin ihailemaan luonnon kauneutta ja valokuvaamaan, mutta ennen kaikkea antamaan autoille lepohetken. Väsymyksestä
huolimatta emme halunneet menettää hetkeäkään nähtävyyksistä.
Myöhään
iltapäivällä saavuimme Riobambaan, mistä oli lyhyt matka ”haciendaan”. Seuroja
pidettiin kahtena iltana. Toisena iltana paikallisia ihmisiä ympäröiviltä
kukkuloilta tuli kuuntelemaan Jumalan sanaa. Tämä ilta oli liikuttava, koska ihmiset,
joilla on aivan erilainen kulttuuri ja tausta, saivat tulla Jumalan lapsiksi. Haikeina jätimme 'haciendassa' asuvat uskovaiset ja jatkoimme linja-autolla
matkaa Quitoon. Pitkällä linja-automatkalla monenlaiset kaupustelijat hyppäsivät kyytiin ja
yrittivät myydä tuotteitaan. Quiton linia-autoasemalta aioimme taksilla Pepe ja
Chela Viterin asunnolle. Sinä iltana seurat olivat Raul Hernandezilla.
Ecuadorin
uskovaiset auttoivat uskonasioiden selittämisessä niitä, jotka olivat vasta
saaneet parannuksen armon. Oli sydäntä lämmittävää kuulla heidän selittävän
Jumalan sanaa; tuntui kuin olisimme kotiseurakuntamme keskusteluillassa.