Tomm Stewart (PMS 18/2.5.2001, Kirjoitus lyhennelmä Voice of Zion-lehdessä 4/2001 olleesta artikkelista. Käännös Arja Lever)

Lähetysseurat päiväntasaajan auringon alla

 

Kristuksen Iunastustyön pelastava evankeliumi paistoi kirkkaampana kuin päiväntasaajan aurinko LLC:n Ecuadorin lähetysseuroissa helmikuussa. Tomm Stewart Seattlesta oli ensimmäistä kertaa Etelä-Amerikassa ja jakaa matkakuulumisiaan ja kokemuksiaan matkaltaan. Jumala siunasi sanansa saarnan.

Trooppisen illan kostea kuumuus tervehti meitä astuessamme lentokoneesta Guayaqilissa. Yhtä lämpimästi meitä tervehtivät ecuadorilaiset Alfredo Hernandez ja Ivan Viteri sekä Jon Bloomquist, joka oli aikaisemmin lentänyt Minnesotasta. Matkakumppaneina olivat Scott ja Sherry Haeger tyttärineen. Lähetysmatkamme jatkui Etelä-Amerikan rannikkoalangolta ja sademetsistä vihertävälIe Andien Sierralle, jota ympäröi pienet maanviljelyspaikat. Sen jälkeen menimme Riobambaan, joka on majesteetillisen Chimborazo-vuoren varjossa ja kahden mailin korkeudella olevaan pääkaupunkiin Quitoon.

Guayaqilissa seurat pidettiin kodeissa. Seuravieraat, joista osa oli uskovaisia ja osa ensimmäistä kertaa seuroissa, kuuntelivat tarkkaavaisesti Jumalan sanaa. Seurojen jälkeen oli tilaisuus esittää kysymyksiä ja vaihtaa ajatuksia. Kysymykset keskittyivät uskomisen perusasioihin. Kuinka vahvistutaan uskossa? Kuinka vanhemmat hoitavat ja kasvattavat lapsiaan, että nämä säilyisivät uskomassa?

 

Seurat vuoristossa

Matka Guayaqilista Riobambaan kulki sademetsien, syvien rotkojen kautta viheriöivälle ylängölle. Ecuadorin intiaanit olivat yleinen näky matkan varrella. Noustessamme Andeille näimme aaseja, jotka vetivät kärryjä sekä paimenia ja maanviljelijöitä pelloillaan. Ohitimme vilkkaita pikkukaupunkeja ja hiljaisia kyliä tyhjine taloineen. Päämäärässämme uskovaisen perheen omistamassa 'haciendassa' Riobamban lähellä, monet käsittivät ja vastaanottivat Jumalan armon sanoman.

Jatkoimme aamulla matkaa muistellen uusia uskon ystä- viä ja myös uusia ainutkertaisia kokemuksia. Lähtiessä hyvästelimme vieraanvaraiset 'haciendan' veljet ja sisaret, ja jatkoimme matkaa linja-autolla Quitoon. Vilkas pääkaupunki sijaitsee lähellä päiväntasaajaa. Kahtena iltana pidetyt kotiseurat olivat täynnä kuulijoita. Quitossa on nyt kasvava seurakunta. Seuravieraat olivat paikallisia asukkaita paitsi eräs mies, joka oli matkustanut satoja kilometrejä sanan kuuloon. Jumala avasi sanaansa ja monet saivat parannuksen armon. Quiton uskovaiset ilmaisivat halunsa aloittaa järjestelmällisen seuratoiminnan ja mahdollisuudesta saada oma kokoontumispaikka.

Aika kului nopeasti ja Jumalan siunaama lähetysmatka oli loppumassa. Lämpimästi hyvästellen ja toisiamme siunaten toivoimme vielä tapaavamme. Jätimme toisemme "Paz de Dios" sulkien toisemme esirukouksiin.

Ecuadorin kansalla on herätyksen ja armon aika. Heitä on siunattu etsikonajalla. Jumalan sana ja armo on nyt heidän keskellä. Luther kirjoittaa, että etsikonaika on kuin sadepilvi, joka menee ohi mutta ei palaa. Rukoilemme, että taivaallinen Isämme jatkaisi sydänten maita vastaan- ottamaan sanansa siemenen kylvöä ja että se itäisi ja kantaisi runsasta hedelmää. Toivomme, että hän kutsuisi ja lähettäisi työntekijöitä peltosaroille.

Tomm Stewart