Apelqvist, David; Muisteluja Jellivaaran vanhasta rukoushuoneesta. Rauhan Side 4/1994, 9-11.
Jellivaaran pitäjän läpi kulki 1890-luvun alkupuolella suuri heräys. Ensimmäinen tunnettu kokoontumispaikka oli Samuel ja Johanna Söderbergin koti Övre Hedenissä, Kasvava seurakunta tarvitsi oman kokoontumistilan. Gustav ja Amalia Lundgren ostivat tai lahjoittivat maata rukoushuonetta varten, lainhuudatus kirjoitettiin Viktor ja Emma Apelqvistin nimiin. Rukoushuoneen perustustyöt aloitettiin 1897…Monet seurakuntalaiset olivat aika hyvissä varoissa, muun muassa mainittu Gustav Lundgren, majatlonisäntä Nicke Söderberg, Gustav Söderberg ja vanha saarnaaja Joonas Purnu…Rukoushuoneen mitat olivat 12 X 17 metriä…ensimmäiset pyhärukoukset pidettiin 31.10.1898. Vuonna 1936 tapahtui virallinen järjestäytyminen. Tätä ennen rukoushuoneen hoidosta oli huolehtinut kaksi uskottua miestä: Helmer Apelqvist ja Ville Karlsson. Seurakunta rekisteröitiin nimellä "Den Ursprungliga Apostolisk-Lutherska Förstföddas Församling". Yhdistys antoi hallituksen tehtäväksi 8.3.1936 ostaa Viktor ja Emma Apelqvistiltä rukoushuonekiinteistö 2 200 kruunulla. Vuoden 1950 vaiheilla hankittiin uusi tontti…Rukoushuoneen rakentaminen aloitettiin kesällä 1954 lupa-asioiden ollessa vielä keskeneräisiä….Viranomaiset keskeyttivät rakennustyöt…Viimeiset pyhärukoukset vanhalla rukoushuoneella pidettiin 27.10.1957…Ensimmäiset seurat uudella rukoushuoneella pidettiin sen kellarissa 8.12.1957.
Muisteluja saarnaajista:
Joonas Purnu (1829 – 1902)
Oskar Björkman (1864 – 1927), muutti vuosisadan alussa Lill-Sjaunjaan, minkä vuoksi ei saarnannut kovin usein Jellivaarassa
Viktor Apelqvist (1871 – 1938), koulutukseltaan opettaja, tunnettu saarnaaja jo 30-vuotiaana, ei toiminut opettajan toimessa enää 1902.
Viktor Björkman (1871 – 1938) kuoli onnettomuudessa omalla sahallaan, tunnetuin kolmesta saarnaajana toimineesta Björkmanista.
Adolf Dynesius oli työnjohtajana Bergsverk AB:n kaivoksilla Koskullskullenissa. Muutti Muorjevaaraan, jossa kuoli 1916.
Frans Björkman (1875 – 1964) muutti Muorjevaaraan 1920-luvun alussa, toimi lähinnä tulkkina, vasta 1930-luvun vaiheilla, kun hän muutti takaisin Jellivaaraan, alkoi tulla tunnetuksi saarnnajana.
Hautausmaan suntio Karl Nordström vaikutti rukoustenpitäjänä 1900-luvun alussa
Erik Keinström Malmivaarasta toimi puhujana 1920-luvulla…
Kun Oskar Turovaara, joka oli kaivosmiehenä Koskullskullenissa, muutti Jellivaaraan 1930-luvun alussa, tulivat pyhärukoukset säännölliseksi. Turovaara kuoli 1958.. Turovaara kuoli 1958.
Kun saamelaiset tulivat talviaikaan Jellivaaraan, oli tavallista että joku heidän puhuvista miehistään saarnasi:
Paavo Pitsa, Knut Kitok, Mikal Erikson-Kitok ja kerran myös Nils Skum, josta myöhemmin tuli tunnettu taiteilija.
Gustav Martinsson muutti Jellivaaraan Tjoutjasjärveltä 1930-luvun alussa. Hän puhui pyhärukouksissa ja myöskin isommissa kokouksissa varsinkin Luulajajärven ympäristössä.
Axel Wennström, Malmivaaran kaivosmies, piti lyhyitä saarnoja, 10 – 15 minuuttia.
Johan Larsgren jäi vanhan oli viimeinen vanhan rukoushuoneen rukoustenpitäjistä, hän oli syntynyt 1910 ja kuoli 1989.